Koulutus:
1. Tasa-arvoisia lähikouluja on puolustettava
Tasa-arvoinen peruskoulu on yksi arvokkaimmista suomalaisista keksinnöistä, mutta toimivia, terveitä lähikouluja pitää puolustaa kaikkialla Helsingissä. Jokaisen helsinkiläisen koululaisen pitää päästä opiskelemaan hyvässä ja turvallisessa lähikoulussa, jossa on kohtuulliset ryhmäkoot ja terveellinen sisäilma.
Helsingin on pidettävä opetusryhmien koot kohtuullisina ja opettajaresurssit riittävinä kaikissa kaupungin peruskoulussa. Kun koulussa on tarpeeksi henkilöstöä, työntekijät ja oppilaat voivat paremmin, koulunkäynti on palkitsevampaa ja kaikkien erilaiset oppimistarpeet otetaan huomioon.
Resursseja tarvitaan henkilökunnan lisäksi koulurakennuksiin. Koulujen pitää olla lähellä koululaisia kaikkialla kaupungissa, niissä pitää olla turvallista ja terveellinen sisäilma. Uusien rakennushankkeiden toteutusta on valvottava tarkemmin, ja olemassa olevia tiloja on huollettava ajoissa. Kaupungin on suojeltava päiväkotilaisia, koululaisia, sekä oppilaitosten työntekijöitä altistukselta epäterveelliselle sisäilmalle.
2. Erilaisia oppijoita on tuettava
Erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden huomioon ottamisen edellytyksenä ovat riittävät henkilöresurssit, kuten riittävä määrä erityisopettajia ja koulunkäynninohjaajia. Kaikilla lapsilla on oltava mahdollisuus opiskella omaa äidinkieltään ja uskontoaan. Helsinkiläisten koululaisten on saatava erityistarpeitaan vastaavaa opetusta pienryhmissä, erityisopetuksessa tai yleisopetuksen ryhmissä. Erityisopetus ei saa kuitenkaan olla stigmatisoivaa tai yleisopetusta laadullisesti huonompaa, eikä esimerkiksi S2-opetus saa antaa heikompia lähtökohtia tuleviin opiskeluihin kuin muissa ryhmissä ja kouluissa opiskelu.
Valmistava opetus oppilaille, jotka eivät vielä suomen kielen hallinnan takia ole valmiita aloittamaan perusopetuksessa, on tärkeää tasa-arvotyötä ja integroi eri kielitaustoista tulevia oppilaita kouluyhteisöön ja laajemmin yhteiskuntaan. Mielestäni tällaisen opetuksen edellytyksiä on tuettava, ja ylipäänsä suosittava positiivisen erityiskohtelun periaatetta koulussa, nuorisotyössä ja oppilashuollossa. Eniten koulussa ja elämässä tukea tarvitseville lapsille ja nuorille on löydyttävä eniten resursseja.
Yksi esimerkki positiivisen erityiskohtelun resurssoinnista oppilashuollossa on tasa-arvoraha. Tasa-arvoraha on lisäresurssi, joka suunnataan päiväkodeille ja kouluille, jotka sijaitsevat alueilla, joilla esimerkiksi työttömyys on suurta, vieraskielisiä paljon ja koulutustaso matala. Lisäresurssin avulla voidaan palkata lisää opettajia ja pienentää opetusryhmiä tai huolehtia, että erityisopettajia tai S2-opettajia on riittävästi.
3. Kiusaaminen on kitkettävä
Koulukiusaaminen on kitkettävä Helsingissä konkreettisilla teoilla. Kiusaaminen kouluissa on vakava ongelma inhimillisellä, yhteiskunnallisella ja taloudellisella tasolla. Kiusaaminen jättää usein sekä uhriin että kiusaajaan pitkän henkisen jäljen, joka voi johtaa lyhyellä aikavälillä koulupoissaoloihin ja opiskelutulosten laskemiseen, ja pitkällä aikavälillä mielenterveyshäiriöihin, tai syrjäytymiseen.
Helsingin kouluissa pitää olla kiusaamiseen nollatoleranssi, johtui se sosiaalisista, taloudellisista, tai fyysisistä eroista, tai mistään muusta seikasta. Mitä asialle voidaan tehdä? Kiusaamisen estämiseen tarvitaan aikuisten yhteistyötä. Lasten ja nuorten hyvinvointia pitää seurata ja tunnistaa kiusaamistilanteet. Hyvä esimerkki konkreettisesta toiminnasta on Aseman Lapset -yhdistyksen K-0 hanke. K-0 tuo ulkopuolisen koordinaattorin selvittämään vakavan kiusaamistapauksen historiaa ja tukemaan sekä koulun henkilökuntaa että perheitä pahasti tulehtuneissa tilanteissa.
Tein valtuustoaloitteen vuonna 2019, että kaupungin tulisi varmistaa tämän mallin jatkuminen, sekä olla tiiviisti mukana sen kehittämisessä. Haluan että Helsinki varmistaa, että jokainen kiusaamistapaus selvitetään ja jatkossa ehkäistään ennalta.
Ilmastonmuutos:
1. Maksuton joukkoliikenne
Vähäpäästöinen, esteetön ja edullinen joukkoliikenne takaa kaikille tasa-arvoisen mahdollisuuden liikkua Helsingissä ja parantaa kaupunkiviihtyvyyttä. Tallinnassa on ollut maksuton joukkoliikenne asukkaille vuodesta 2013 ja sen on arvioitu tuottaneen kaupungille 20 miljoonaa euroa vuosittain. Haluan Helsinkiin samanlaisen järjestelmän. Jätin vuonna 2018 valtuustoaloitteen maksuttomasta joukkoliikenteestä pitkäaikaistyöttömille.
Vastustan ehdottomasti HKL:n yhtiöittämistä. Se mahdollistaisi uudelle yritykselle työehtoshoppailun ja heikentäisi HKL:n palveluita.
2. Uusiutuvan energian Helsinki
Helsingin Kaupungin omistama HELEN on oikealla tiellä luopuessaan vihdoinkin kivihiilestä tällä vuosikymmenellä. Tämän lisäksi tarvitaan ennakkoluulottomia uusia ratkaisuja, joiden avulla Helsingin energiantarve saadaan täytettyä ilman, että hiiineutraaliustavoitteista annetaan periksi. Haluan tukea rahallisesti aurinkopaneelien, sekä muun pienenergiatuotannon käyttöönottoa asuinalueilla.
Esimerkiksi Helenin tarjoamat aurinkopaneelit ovat takuuaikanaan kannattavia, mutta korkean asennushinnan takia ne eivät ole kovin suosittuja. 50 aurinkopaneelin aurinkovoimala vähentää n. 2 600 kg CO2-päästöjä joka vuosi. Määrä vastaa yli 90 000 kilometrin vuosittaista ajoa sähköautolla. Myös maalämmön, tuulienergian ja hukkalämmön hyödyntämistä on lisättävä.
3. Ilmastotekoja kaupunkilaisten ehdoilla
Kaupungin tasolla sen asukkaat ovat merkittävin osa ilmastonmuutoksen vastaista taistelua. Kaupungin tehtävä on tukea sen asukkaita tekemään ilmastoystävällisiä valintoja. Tähän kuuluu mm. ekologisemmat rakennustavat, kävelykatujen lisääminen, paremmat joukkoliikenneyhteydet ja vastuullisten valintojen tukeminen. Jätin vuonna 2018 aloitteen Pysäytä ilmastonmuutos-kampanjan aloittamisesta, jossa kaupunkilaisille tiedotetaan miten jokainen voi toimia ilmastonmuutoksen hillitsemisen eteen. Kaupungin tulee tämän lisäksi rahoittaa uusia hankkeita, jotka pyrkivät kehittämään ympäristöystävällisempää kaupunkia.
Kaikissa kaupungin hankinnoissa ja päätöksissä, kuten rakentamisessa, liikenteen suunnittelussa, sekä ruokapalveluissa tulee arvioida ilmastovaikutukset. Hankkeista tulee luopua mikäli ne ovat ristiriidassa kaupungin ilmastotavoitteiden kanssa.
Terveys:
1. Nopea pääsy mielenterveysapuun
Mielenterveyshäiriöillä on vakava vaikutus monien elämään ja ne kustantavat suomessa 11 miljardia euroa joka vuosi. Erityisesti on parannettava nuorten mielenterveyspalveluissa kouluissa ja varmistettava terapiatakuun toteutuminen yhteistyössä valtion kanssa. Helsingin tulee varmistaa kaikille pääsy kaupungin ilmaisen mielenterveysavun piiriin kuukaudessa. Hoidon tulee olla korkeatasoista, ettei varallisuus määritä avun laatua.
Nykyisten palveluiden parantamisen lisäksi tulee luoda uusia matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita. Jätin tänä vuonna valtuustoaloitteen matalan kynnyksen velkaneuvonnan perustamisesta, jonka lisäksi matalan kynnyksen palveluita tulee luoda muista mielenterveyhäiriöistä kärsiville.
2. Helsinki syrjäytymistä vastaan
Syrjäytymisen ehkäisyllä on keskeinen rooli Helsingin elpymisessä koronaviruspandemiasta. Syrjäytymisen ehkäisyllä ja mielenterveyspalveluiden parantamisella on vahva yhteys, sillä yleinen syy syrjäytymiselle on masennus tai työuupumus. Taistelu syrjäytymistä vastaan alkaa ennaltaehkäisyllä. Ehkäisyyn kuuluu mm. koulukiusaamisen kitkeminen jokaisesta Helsingin koulusta, uudet nuorisotyöttömyyttä ehkäisevät tuet ja syrjäytymiseen erikoistunut matalan kynnyksen sosiaalinen ja mielenterveysapu.
Lisäksi Helsinkiin tulee luoda uudenlaisia yhteisöllisiä tiloja ja tapahtumia, jotta kukaan ei jää yksin. Erityishuomiota tulee kiinnittää vähemmistöihin, jotka syrjäytyvät muita helpommin.
3. Yhtäläiset terveyspalvelut kaikille
Helsingin terveyspalveluissa on suuria alueellisia eroja, joista täytyy päästä pikimmiten eroon. Jokaisella kaupungin terveyspalveluiden asiakkaalla on oikeus yhtäläiseen ja yhtä nopeaan hoitoon, riippumatta missä kaupunginosassa asuu. Tämän lisäksi kaupungin terveyspalveluihin on panostettava enemmän.
Koronaviruspandemia on osoittanut sairaanhoitajien tärkeyden. Tärkeys ei kuitenkaan näy palkoissa, jotka ovat Suomessa Pohjoismaiden alhaisimmat. Helsingin sairaanhoitajapula on helposti ratkaistavissa, meidän täytyy korottaa palkkoja. Terveyspalveluiden yksityistämiselle on laitettava stoppi, sillä osakeyhtiöt tavoittelevat voittoa asiakkaidensa hyvinvoinnin sijaan ja usein säästävät kiertämällä veroja.
Asuminen:
1. Lisää kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja
Vuokra-asuntojen hinnat ovat sekä vapaarahoitteisissa että Ara-vuokra-asunnoissa koko Helsingissä tasaisesti jatkaneet kasvuaan. Kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen lisääminen vaikuttaa suoraan Helsingin vetovoimaisuuteen asuinpaikkana, työpaikkana sekä opiskelupaikkana. Kaupungin omistamiin kohtuuhintaisiin Ara-asuntoihin on vuosittain moninkertainen määrä vapaita asuntoja kohden. Vuonna 2020 hakijoita oli 22 850 ja välitettyjä asuntoja 3305. Noin 70% asunnon saaneista on ollut erittäin kiireellisessä asunnontarpeessa (esimerkiksi asunnottomat).
Haluan olla luomassa Helsinkiä, jossa myös pienituloisia kaupunkilaisia on varaa asua. Asunto on välttämätön ja kuuluu jokaisen perusoikeuksiin. Kaupungin tulee radikaalisti kasvattaa uusien asuntojen määriä.
2. Esteetön Helsinki
Esteettömyys tulee huomioida Helsingin kaupunkisuunnittelussa nykyistä paremmin. Kaikille yhteisessä kaupunkitilassa tulee pyrkiä esteettömyyteen, korjaamalla vanhaa ja rakentamalla uutta. Erityishuomiota tulee kiinnittää tulevaisuudessa heikkonäköisyyden huomioon ottavaan kaupunkisuunnitteluun, kuten ääniohjaukseen risteyksissä. Itsenäisen liikkumisen mahdollisuutta talvisin tulee parantaa mm. varmistamalla lumettomat jalkakäytävät.
Esteettömät tilat hyödyttävät kaikkia helsinkiläisiä, lapsiperheistä vanhuksiin ja vammaisiin. On kuitenkin tärkeää huomioida myös erityisryhmien tarpeet asuntojen suhteen ja sosiaali- ja terveyspalveluiden kautta haettavat erityisasunnot tulee säilyttää ja heidän tarvitsemat tukipalvelut on myös jatkossa suunniteltava joustavalla ja inklusiivisella tavalla.
3. Tasa-arvoista kaupunkisuunnittelua
Helsinki tulee suunnitella tasa-arvoisella tavalla, joka pyrkii vähentämään segregaatiota eri asuinalueiden välillä. Kalliita ja edullisia asuntoja tulee sekoittaa keskenään, jotta asukkaiden sosioekonomiset asemat sekoittuvat asuinalueilla ja siitä johtuva kuilu helsinkiläisten hyvinvoinnissa on saatava kurottua umpeen. Tasa-arvoisesti suunniteltu kaupunki takaa kaikille sosioekonomisen liikkuvuuden ja hyvän kaupunkiympäristön.
Helsingissä tulee toteuttaa feminististä kaupunkisuunnittelua, jossa huomioidaan sukupuolivaikutusten lisäksi myös eri vähemmistövaikutuksia. Julkiset tilat tulee suunnitella tavalla, jotka tukevat kaikkien asukkaiden turvallisuutta ja viihtyvyyttä. Kaupunkia suunnitellessa asukkaiden tulee olla keskiössä.
Kulttuuri ja liikunta:
1. Kulttuurialaa on tuettava
Kulttuuriala on valtava työllistäjä Suomessa ja erityisesti Helsingissä. Jo yli vuoden kestäneen koronakriisin menetyksiä alalle, sen työnantajille, työntekijöille ja erityisesti freelancereille ei ole korvattu riittävästi, eikä suhteessa muihin aloihin. Kulttuuri- ja taidekenttä tulee tarvitsemaan merkittävää tukea valtiolta ja kunnilta, ja kompensaation täytyy tavoittaa kaikki taiteenalat ja erikokoiset toimijat kentällä. Kulttuuriala tuottaa laaja-alaista hyvinvointia ja osallisuutta sekä taiteen tekijöille että kuluttajille. Nyt erityisesti Helsingissä uhkaa alan työläisten ja heidän perheidensä pitkäaikainen taloudellinen ja mielenterveydellinen katastrofi.
Panostusten alalle tulee pandemian loppuaikana ja sen jälkeen olla merkittäviä, ja niiden jakokanaviksi tarvitaan muitakin instansseja kuin valtiollinen Taiteen edistämiskeskus, ja sen koronatuet. Kulttuurialan toimintaedellytyksiä on tuettava myös kunnallisella tasolla suoran taloudellisen tuen lisäksi myös luomalla työskentelymahdollisuuksia ja tarjoamalla kunnan omistamia tiloja taidekentän käyttöön, kun pandemian jälkeen yleisöt palaavat helsinkiläisten taiteilijoiden luomiin esitystaide-, musiikki-, kirjallisuus- ja elokuvatapahtumiin.
Helsinkiläinen taide tuottaa hyvinvointia, elämän sisältöä, onnellisuutta ja teollisuudenalana se on vähäpäästöinen, ympäristöystävällinen, ja sen tuotot palaavat nopeasti verokertymänä takaisin kunnalle ja valtiolle.
2. Taide ja liikunta ovat kaikkien perusoikeuksia
Taide ja liikunta, sielun ja ruumiin hoitaminen, eivät saa olla vain harvojen etuoikeuksia, vaan niiden on oltava kaikkien kaupunkilaisten tavoitettavissa. Minun mielestäni urheilu, liikunta ja taiteen tekeminen, harrastaminen ja niistä nauttiminen ovat kaikkien helsinkiläisten perusoikeuksia, riippumatta taustasta, kaupunginosasta tai sosiaalisesta luokasta. Palloiluhallien, urheilukenttien, taidelaitoksien ja harrastusmahdollisuuksien on oltava kaikkien saavutettavissa, ja näitä mahdollisuuksia on aktiivisesti luotava kaupunkilaisille, sillä ne tuottavat monipuolista ja pitkäaikaista hyvinvointia. Erityisesti olisi tuettava vähemmistöjen tuottamaa taidetta ja kulttuuria, sekä vakiintuneiden, hierarkkisten rakenteiden ulkopuolelle jäävää taidekenttää, outsider artia.
Helsingin on luotava edellytyksiä ammattitaiteilijoiden toiminnalle. Vapaan kentän toimijat tarvitsevat työskentelytiloja ja riittävää taloudellista tukea. Taiteilijan työ on korvattava reilujen palkkiokäytäntöjen mukaisesti. Tavoiteltava maksuton taidetarjonta ei saa perustua taiteen ammattilaisen ilmaistyölle. Helsingin on taattava, että taidelaitosten resursointi on kunnossa ja hinnoittelu sellaista, että taide on kaikkien saavutettavissa. Paitsi taiteen ammatillisen tekemisen ja taiteesta nauttimisen, on taiteen harrastamisen oltava hinnaltaan ja sijainniltaan kaikkien kaupunkilaisten, erityisesti lasten ja nuorten, saavutettavissa.
Minulle on tärkeää, että kaikilla on mahdollisuus liikuntaan. Erityisesti lasten ja nuorten liikuntaharrastus ei saa olla kiinni varallisuudesta, kuten se nyt monille on. Lähiliikuntapalveluja Helsingissä pitää lisätä, ja varmistaa että seuratoiminnalla on edellytykset järjestää urheilutoimintaa. Maksuttomia liikuntapaikkoja pitää olla kaikkien kaupunkilaisten lähellä ja käytettävissä. Kaupungissa on oltava maksuttomia tiloja, joissa viettää aikaa. Luodaan Helsinkiin mainospaikkojen sijaan taidetta ja tiloja, joissa liikkua ja harrastaa.
3. Tuetaan osallisuutta lukemiseen ja kirjallisuuteen
Sujuva, monipuolinen ja monialainen lukutaito on edelleen keskeinen kansalaistaito, joka mahdollistaa osallisuuden yhteiskuntaan, kulttuuriin ja taiteeseen. Suomeen ei saa tulevaisuudessakaan syntyä tilannetta, jossa luku- ja kirjoitustaito asettaa osan kansalaisista heikompaan asemaan.
Haluan olla kaupunginvaltuustossa puolustamassa ja tukemassa kaikkien helsinkiläisten lasten ja nuorten lukutaitokasvatusta. Lukutaitoa ja kirjallisuusharrastuneisuutta lasten ja nuorten keskuudessa voi edistää tukemalla kaupungin kirjastojen toimintaa, koulujen äidinkielen ja kirjallisuuden opetusta, sekä esimerkiksi kaupungin työväenopistojen ja kulttuurikeskusten tarjoamaa kirjoittamis- ja kirjallisuusaiheista harrastustoimintaa. Kaikessa lukukasvatuksessa on muistettava sukupuoli- ja kulttuurisensitiivisyys, ja positiivisen erityiskohtelun hengessä voi painottaa erityisesti poikien lukuharrastuksen tukemista.
Kirjastot kaupungin palvelu, joka edistää osallisuutta tulotasosta riippumatta. Kirjojen lainaamisen lisäksi kirjastot ovat kaupunginosien yhteisöjen keskuksia. Panostukset kirjastotoimeen ovat tärkeitä kaikkien helsinkiläisten kannalta. Lukemisen ja kirjallisuuden tulee kuulua kaikille helsinkiläisille kotikielestä, sosiaalisesta taustasta ja asuinpaikasta riippumatta.
Antirasismi:
1. Tuetaan antirasistista työtä
Rasismi on vakava ongelma Helsingissä ja koko suomalaisessa yhteiskunnassa, johon näkyvään ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvat suomalaiset törmäämme jatkuvasti. Vaikkei kenenkään pidä joutua kaduilla häirinnän tai rasistisen vihapuheen kohteeksi kuitenkin vakavin rasismin muoto on rakenteellinen rasismi, joka ilmenee eriarvoisuuden kohtaamisena esimerkiksi terveydenhuollossa, koulutuksessa, työelämässä sekä yhteiskunnalliseen päätöksentekoon osallistumisessa. Siksi kaupunkipolitiikalla on keskeinen rooli yhdenvertaisuuden edistämisessä sekä sortavien rakenteiden purkamisessa. Ei enää kauniita juhlapuhetta rasismin tuomitsemista, tarvitaan konkreettisia tekoja ja antirasismin tule olla läpileikkaava kaikissa Helsingin kaupungin toimialoissa.
Vieraskielisen väestön rooli Helsingissä ja Helsingille on yhä merkittävämpi. Maahanmuuttajia ei voida Helsingissä kohdella enää vain työvoimana tai marginaalikysymyksenä päätöksenteossa, vaan heidät on nähtävä tasavertaisina kunnan asukkaina. Rasisminvastainen kasvatus on Suomessa järjestöjen vastuulla ja Helsingissä toimii useita yhdistyksiä, jotka edistävät yhdenvertaisuutta. Tulevaisuuden Helsinki vahvistaa moniäänistä kaupunkia parantamalla järjestöjen toimintamahdollisuuksia sekä tukemalla antirasistista kansalaisyhteiskuntaa. Helsinki, jossa vähemmistöjen on hyvä asua, on viihtyisä kaupunki kaikille.
2. Edistetään syrjimättömyyttä koulutuksessa ja työmarkkinoilla
Yhdenvertaisuusvaltuutetun teettämässä selvityksessä lähes 70 prosenttia vastanneista afrikkalaisista suomalaisista on kokenut syrjintää koulutuksessa. Syrjintä on ollut muun muassa vihamielistä kohtelua ja ennakkoluuloja etnisen taustan vuoksi. Selvityksen mukaan tällaista eriarvoistavaa kohtelua tapahtuu esimerkiksi koulujen oppilaanohjauksessa sekä S2-opetukseen ohjauksessa.
Tulevaisuuden Helsinki on esimerkillinen työnantaja ja ehkäisee syrjintää työmarkkinoilla. Helsingissä tulee laajentaa anonyymia rekrytointia, vahvistaa tosiasiallista yhdenvertaisuutta kaupungin rekrytoinneissa sekä edistää työmarkkinoiden syrjimättömyyttä muilla soveltuvilla välineillä. Vieraskielisen väestön työllistymistä tulee edistää helpottamalla työllistymistä ja pienyrittäjyyttä.
Helsingin kaupunki on aloitteideni myötä ottanut isoja askeleita kohti yhdenvertaisuutta kuten anonyymia rekrytointia sekä selko- ja monikielisyyteen panostamisessa, siksi pidän tärkeänä tulevalla kaudella seurata kaupungin HR- ja esihenkilöiden kouluttamista moninaisuudessa.
3. Tietoa ja ymmärrystä yhdenvertaisuudesta
On tärkeää, että Helsingissä resursoidaan vähemmistöjen ja siirtolaisten kokemusten selvittämiseen kunnan asukkaina. Hyvä esimerkki tämänkaltaisesta aktiivisesta yhdenvertaisuustyöstä on vuonna 2021 tehty valtuustoaloite rasismikokemusten selvittämisestä kaupungin sosiaali- ja terveyspalveluissa. Rasismiin puuttuminen lähtee rasismin tunnistamisesta, ja jos päättäjät ja viranhaltijat eivät osaa tunnistaa syrjintää, asiaan on vaikea puuttua. Yhdenvertaisempi Helsinki vahvistaa käytäntöjä syrjintätapausten raportointiin sekä toimeenpanee käytäntöjä etnisen syrjinnän torjumiseen.