Kaikki nuoret mukaan. Nyt.
Nuoret ovat vakavasti otettavia yhteiskunnan jäseniä ja tulevaisuuden päätöksentekijöitä. Meidän kannattaa investoida nuorten koulutukseen, reiluun työelämään ja hyvään asumiseen. Nuorten ei pitäisi joutua etsimään tukipalveluja luukulta luukulle, vaan heille tulisi antaa mahdollisuus tehdä itse päätöksiä omasta elämästään.
Missä mennään?
Koulutuslupausten rikkominen ja ennennäkemättömät koulutusleikkaukset kertovat siitä, että nuoria ei arvosteta. Suomi on pärjännyt nimenomaan koulutukseen panostamalla. Koulutus on tasa-arvokysymys.
Leikkaukset ovat osuneet erityisen kovaa ammatilliseen koulutukseen. Ammatillisen koulutuksen alasajo heikentää ammattiin opiskelevien nuorten asemaa, kun heidän odotetaan ottavan entistä suurempaa vastuuta opinnoistaan. Kaikki 16-vuotiaat eivät ole tähän valmiita. Mahdollisuuksia osallistua toisen asteen koulutukseen määrittää myös raha. Asian ei pitäisi olla näin.
Hyvinvoinnissa on suuria eroja sekä lukiossa että ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevien välillä. Myös sukupuolten välillä on eroja, joita ei huomioida riittävästi päätöksenteossa. Yhä useampi tyttö kärsii masennuksesta ja ahdistuksesta ja poikien lukutaito on huonontunut. Kouluilla on ratkaiseva rooli nuorten hyvinvoinnin lisäämisessä.
Vaikka suurella osalla maamme nuorista menee ihan hyvin, on eriarvoisuus vakava ongelma. On väärin, että nuoren mahdollisuudet riippuvat liikaa siitä, mihin yhteiskuntaluokkaan syntyy. Jos nuorella ei ole varaa osallistua harrastustoimintaan, hän voi jäädä paitsi yhdessä tekemisestä sekä ryhmään kuulumisen ja onnistumisen tunteista. Näin nuoren riski syrjäytyä kasvaa huomattavasti.
Vuonna 2013 tuli voimaan nuorisotakuu, jonka piti taata jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle työ-, työkokeilu-, opiskelu, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi ilmoittautumisesta. Vaikka ajatus oli hyvä, näin ei ole tapahtunut.
Näen joka päivä työssäni Vamos Helsingissä, kuinka nuoren syrjäytyminen voitaisiin estää pienelläkin panostuksella. Inhimillinen kärsimys on todella rankkaa ja kallista, joten ennaltaehkäisy on, paitsi inhimillistä, myös järkevää.
Mitä tehdään?
Koulutusleikkaukset tulee perua ja kouluille tulee taata riittävät resurssit kaikilla koulutuksen asteilla. Toisen asteen koulutuksen tulee olla aidosti maksutonta ja esimerkiksi oppimateriaalien hankkimisesta ei tule muodostua estettä kenenkään opiskelulle.
Lapsiperheköyhyyden vähentäminen olisi todella tärkeää (nykyisen hallituksen tekemien leikkausten jälkeen). Yksinhuoltajien lapsilisää on korotettava ja lapsiperheiden oikeutta kotipalveluun täytyy vahvistaa. Kaikilla lapsilla tulee olla oikeus varhaiskasvatukseen.
Koulujen roolia vahvistetaan yhteistyössä olemassa olevan varhaiskasvatusverkoston kanssa. Näin voidaan taata kaikille mahdollisuus laadukkaaseen harrastustoimintaan nuoren taustoista riippumatta.
Yleinen oppivelvollisuus tulisi ulottaa koskemaan ns. kymppiluokkaa ja koulutuksen hyvä laatu on turvattava kaikissa ikäluokissa.
Lupaukseni:
• Toisen asteen koulutuksen oppimateriaalit ilmaisia kaikille opiskelijoille – tehdään koulutuksesta aidosti maksutonta!
• Oppivelvollisuuden ulottaminen täysi-ikäisyyteen ja toiselle asteelle. Jokaiselle nuorelle taataan koulutuspaikka lukiossa, ammatillisessa oppilaitoksessa, oppisopimuskoulutuksessa tai ammatilliseen koulutukseen valmentavassa VALMA-koulutuksessa. Torjutaan tehokkaasti ja monipuolisesti syrjäytymistä aikuisuuden kynnyksellä.
• Taataan riittävät resurssit koulujen aamu- ja iltapäivätoimintaan sekä taiteen perusopetukseen, kehitetään julkisia liikuntapalveluita ja alennetaan harrastusmaksuja – kaikille nuorille mahdollisuus innostavaan ja kiinnostavaan harrastustoimintaan!
• Korotetaan yksinhuoltajien lapsilisää ja vahvistetaan lapsiperheiden oikeutta kotipalveluun. Palautetaan oikeus varhaiskasvatukseen kaikille lapsille. Parannetaan lapsiperheiden toimeentuloa ja palveluita.