Eduskunnassa käsitellään tänään Suomen sisäistä turvallisuutta koskevaa selotekoa. Ajatuksemme ovat tällä hetkellä Ukrainassa ja puhe Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Meidän ei tule kuitenkaan unohtaa myöskään Suomen sisäistä turvallisuutta.
Vaikka maailman tilanne on pelottava, on hyvä muistaa, että Suomi on edelleen hyvin turvallinen maa. Tavallinen arki Suomessa on itseasiassa turvallisempaa kuin koskaan aiemmin. Meidän yhteiskuntamme on rauhallinen. Meillä on maailman tasolla vähän onnettomuuksia ja rikoksia. Todennäköisyys sille, että joutuu henkirikoksen uhriksi, on puolittunut 1980-lukuun verrattuna. Me voimme luottaa viranomaisiin ja siihen, että perus- ja ihmisoikeutemme toteutuvat. Nämä tosiasiat on hyvä muistaa kaiken raskaan sotauutisoinnin keskellä.
Meidän on samaan aikaan tiedostettava, että turvallisuus on henkilökohtaista. Jotkut kokevat turvallisuutta enemmän kuin toiset. Se, minkälaisia turvallisuusongelmia ihminen arjessaan kohtaa ja mitä henkilö pelkää, riippuu henkilön henkilökohtaisista ominaisuuksista. Esimerkiksi sukupuoli, tausta ja äidinkieli voivat lisätä turvallisuusongelmien ja pelkojen kohtaamista. Rasismi ja häirintä lisäävät selvästi henkilökohtaista ja yhteiskunnallista turvattomuutta.
Tähän turvallisuuden eriarvostumiseen vaikuttaa vahvasti myös syrjäytyminen. Sisäistä turvallisuutta koskevan selonteon mukaan turvallisuusongelmat usein kasautuvat. Esimerkiksi pitkäaikaistyöttömyys ja toimeentulo-ongelmat ovat riskitekijöitä syrjäytymiselle. Myös nuoret, jotka kokevat jäävänsä yhteiskunnan ulkopuolelle ovat haavoittuvassa asemassa. He ovat myös otollisia erilaisille turvallisuusongelmille.
Rikokset koskettavatkin yhä voimakkaammin jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa olevia ryhmiä. Meidän tulee pitää huoli siitä, että pidämme kaikki mukana suomalaisessa yhteiskunnassa, emmekä anna eriarvoistumisen ja syrjäytymisen luomien jännitteiden ja polarisoitumisen heikentää turvallisuuttamme.
On tärkeää, että yhteiskuntamme pysyy vakaana ja että jatkamme turvallisuutemme kehittämistä ja ylläpitämistä. Meidän tulee tehdä politiikkaa, joka vähentää turvallisuutta heikentäviä tekijöitä eli eriarvoisuutta ja syrjäytymistä. Vähentämällä eriarvoisuutta ja estämällä syrjäytymistä puutumme turvallisuusongelmien juurisyihin. Turvallisuuden perusta luodaan pitämällä kaikki mukana.
Kuva: Hanne Salonen / Eduskunta